Talviloman parhaat: liftarihuivia ja pakonomaista lankashoppailua

 Hiihtolomaksi tätä ei varsinaisesti ehkä voi sanoa, vaikka kyllähän mä pari kertaa kävin hiihtämässäkin, ennen kuin piha muuttui luistiradaksi ja sää harmaaksi ja vetiseksi. Sitten olikin lähes pakko olla sisätiloissa neulomassa ja poistua ulkoilmaan vain langanhakureissuille. Sitä mä kutsun lomaksi.

 Paras reissu oli ehkä Snurreen, Helsinkiin, josta tarttui väkipakolla mukaan kaksi suloista alpakkaa epäilyttävän hempeissä sävyissä, pari Madelinetoshin Merino Lightia ja muutama Semilla Grosso, joista olen aloittanut tilkkuja, ehkä johonkin suhteellisen lämpimään peittoon. Muista ehkä huiveja, koska nyt on mulla huiviputki päällä (ja putkihuivi myös vois olla mut ei oo).

Porvoosta satuin löytämään Manosin supersilkkisekoitelankaa erikoisessa tarjouksessa, joten otin kaksi. Hups. Ajattelin ensin tehdä isomman huivin, mutta sitten siitä tulikin kaksi pienempää...

 Ja tässä ne on, HITCHHIKER-huivi eli liftari näin kotimaisella, aika ihan tällainen sahalaitahuivi, jonka tekemistä olen ajatellut jo pitkään. Ohje on ihan helppo, mutta ei kuitenkaan mikään nynny. Ohje Ravelryssä, kolme euroa ja senttejä.

 Nimi, Hitchhiker, tulee Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -opuksesta, jossa käy ilmi vastaus kaikkeen, mihin tahansa, universumin olemukseen. 42 on vastaus, jos joku ei sitä sattunut vielä tietämään. Niin monta hammasta pitäisi huivissa siis olla, jotta se olis oikea liftari, mutta mulla tuli vain kolmisenkymmentä, koska halusin tehdä kaksi, Mutta vielä joskus, pian, teen ihan oikeankin liftarin. Nämä menee kamuille, joita sattumoisin ajattelin näitä neuloessani. Koska 42.