Syksy vaatii a) pipon b) sukat c) lapaset

Syyskuu kun kilahtaa kalenteriin, kohdat a-c on valmistettava erityisen nopeasti. Se on vaan niin, ei mahda mittään. Syksy on parasta neulomis- ja virkkaamisaikaa, vaikkei muissakaan vuodenajoissa vikoja ole. Pakottava tarve tulee etsiä kaikkia syysvärisiä lankoja ja kietoa ne pienten puu- bambu- tai metallitikkujen ympärille.

Tämä pipo on varsin yksinkertainen, virkattu yhdellä tylsällä luennolla. Aika mukavaa tuollaista kansanlaululankaa löytyi, ja kaverille kans. Katja, joka ei juuri koskaan virkkaa, innostui myös, ja nyt on jo kolmas pipo menossa! Hyvä Katja! Tämä pipo meni tälle kaunisniskaiselle mallille, jolle nää värit on just perfektot.

Sukkien vuoro. Tämä on jotain saksalaista aaloe vera -lankaa, hurjan miellyttävää mutta melko ohutta. Varret on tehty ainaoikein-neuleella, ja sitten poimittu neljälle puikolle silmukat, ja loppusukka onkin aika perus. Mun vanhan vihreän villapaidan napit. Ihanaa, kun napit tollai löytävät uuden kodin.

Viimeisinä ja ehkä tässä tapauksessa vähäisimpänä lapaset. Onhan ne aika ihanat, mutta en ole aivan tyytyväinen kädenjälkeeni noissa aaltoilevissa kohdissa. Vaikka höyrytin! Ja mä en sentään koskaan höyrytä. Koklailin tuota aaltokuviota muutamilla silmukkamäärillä. Olen jossain blogissa nähnyt kuvia joskus, mutta en nyt millään muista missä, joten jos joku tunnistaa, kertokoon, niin voin välittää kiitokset.

Omenaisin terveisin

yours truly