Käsityön tuntu

Luin tammikuussa Laura Honkasalon kirjan Kotikutoista (Kirjapaja 2011). Siinä kerrotaan kaikesta mahdollisesta käsillätekemisestä; nenäliinoista, alusvaatteista (!), leikekirjoista, pehmoleluista........ Monet kuulostaa jo melko friikeiltä (esim ei ihminen tosielämässä löydä roskalavoilta yhtään mitään) mutta siitä kirjasta tulee mahtava olo, sellainen että käsin tehty on parempi kuin pussillinen muusia. Ettei oo pakko aina olla just paras, keskinkertainenkin on ihan jees. Jos ihmisellä sattuis olemaan taipumusta perfeksönismiin.

No esim se, että purkaminen on mun mielestä äärimmäisen ärsyttävää. Niin en sit pura, vaikka huomaan puolessa välissä lapasta että siitä tulee ihan väärän kokonen. Sit pitää vaan etsiä oikeen kokonen käsi ja tehdä uus sille alkuperäselle. Tai jos tulee virhe eli erhe. Nooo, sen voi yrittää korjata sit pari kerrosta myöhemmin kun se huomaa tai sitten ei. Se on nähkääs se käsityön tuntu. Ilmaisu jolla voi perustella minkä tahansa omituisen silmukan, löysyyden, kuprun (!), reiän tai solmun. Tuntua!

Punakeltaiset sukkatossut, kokoa 2 v (viisvuotiaalla [jolta lähti eka hammas] joten joutu vähän venyttään, koska ei meillä asu 2-vuotiasta).


Luo 36 silmukkaa, 9 puikollensa
3 oikein, 1 nurin  kymmenen senttiä
Jatka 16 silmukalla 4 senttiä samaa neuletta tasona, muut silmukat odottamaan
Poimi keltaisen sivuilta n. 10 silmukkaa ja neulo taas kaikilla puikoilla ainaoikeaa pari senttiä
Päättele muut puikot paitsi takareuna.
Neulo ainaoikeaa saman verran kuin pohja-aukkoa on. Ompele.
Luo 3 silmukkaa ja neulo remmi, ompele.

Oookei, mun pitää ehkä treenata tätä ohjeistusta.