Kerinpuut!!!

Hei! Kesä ja kerinpuut, kaikki hyvin siis.
Lankavyyhdin keriminen on mun mielestä ihan ykköshommaa, mutta sitä ei kovin hyvin pysty tekemään itsekseen. Jollain lailla joo, mutta vähän hankalasti. Olen kerinyt monessa paikassa ja kerityttänyt monia: ystäviä, perhettä, entistä kenttäpiispaa, oppilaita... Kaikki ei vain ole siitä yhtä innoissaan kuin minä. Onneksi kerran äidyin valittamaan sosiaalisessa mediassa, ettei kukaan suostu kerimään mun kanssa, ja silloin äiti muisti, että hänellä on oman äitinsä vanhat perintökerinpuut jemmassa. Nyt sain ne ja piti heti kokeilla. Tämä häkkyrä kiinnitetään johonkin pöytätasoon, kiristetään sopivaksi, ja sitten vaan kerimään. Aika nopeesti tuli valmista, vaikka itse sanonkin. Mutta sanon tässä nyt julkilausumana senkin, että kyllä keriminenkin on kaksin kauniimpaa aina.


On tällä laitteella muitakin ominaisuuksia. Esimerkiksi pehmolelujen karuselliksi sopii tosin hyvin. Ehkä joidenkin hamstereidenkin, mutta ei nyt ollut kokelukappaletta lähistöllä.


Sellainen siitä sitten tuli. Ensi numerossa näette, mitä tästä langasta, Louhittaren luolan Väinämöisestä (väri Haltia), tulee.


Kommentit

Suositut tekstit