Keskeneräisyyden riemullinen kesäkuu

Sanovat, että keskeneräisyyden sietäminen on terveellistä, melkeinpä välttämätöntä minkäänlaisen mielenrauhan saavuttamisen kannalta. Kaikki ei voi kuitenkaan aina olla täysin hallinnassa, saati priimakunnossa, joten kannattaa opetella siihen, ettei haittaa, jos ja kun asiat on rempallaan. Tämä blogiposti on omistettu keskeneräisyyden estetiikalle. 

Minulla on aika monta neuleprojektia kesken (ja kuvittelisin, että aika monella kohtalokoverilla on myös). Sauna on täynnä trikookuteiksi joutavia vaatteita, ja suikaloin niitä silloin tällöin. Matot kasvavat ehkä sentin kuukausivauhdilla, ellen sitten oikein innostu.

Yhdet sukat neuloin juhannuksena valmiiksi asti, mutta päätteleminen on sitten toinen juttu. Tuo vihreä yksisenttinen sukanvarsi on ollut kolme kuukautta samassa jamassa.

Varsinainen syy, miksi kaikki epämääräiset projektit tulivat nyt mieleen, on tässä alla. Löysin tosi ruttuisen kangaskassin (joita mulla kuulemma on ihan liikaa), josta löytyi kauan kaipaamani tilkkutäkin alkutilkut, noin kaksikymmentä. Olin kuitenkin jatkanut projektia toisaalla, mutta erilaisin tilkuin. Nyt siis purin kaikki vanhat tilkut ja aloin tehdä niistä samanlaisia kuin nämä uudet... Kähärästä, puretusta langasta riittää hetkeksi. Oi, olen iloinen että ne löytyivät, vaikka lanka on hurjan paksua Semilla Grossoa, joka sopii paremmin talvipakkasille. Tai sitten Suomen kesään.

Tosi tosi pitkästä aikaa aloitin itselleni neulepaidan. Jännittää, mitä siitä tulee! Mustaa, pellavaiden tuntuista puuvilla-villaa. Tästä enemmän toivottavasti pian.

Aina on myös pari Hitchhiker-huivia puikoilla, tai oikeastaan varapuikoilla, kun ne varsinaiset ovat kiinni toisaalla.

Keskeneräiset hommat eivät rajoitu vain lankakoriin. Muutamia juttuja tässä ihan vaikka vain siksi, että jollekulle voi tulla parempi mieli, kun joku muukaan ei saa aikaiseksi.

Valokuvat on mun mielestä tietystikin saatava oikeina kuvina albumiin. Nykyajan digihömpötykset, pah! Muttamuttamutta... Sitten kun niitä kuvia on monelta vuodelta liimaamatta ja vielä useammalta vuodelta tilaamatta, tilanne eskaloituu aikamoiseksi. Tänä kesänä! Ehdottomasti!

Kirjoja on joka paikassa, lukemattomia (molemmissa merkityksissä), luettuja, lainattuja, keskeneräisiä. Parhaita.

Puutarhasta en sanokaan mitään. Muistin juuri, että mulla on lähes valmiina yksi vauvan villatakki, josta puuttuu napit. Lähden nyt nappikauppaan.