Hairahdus kangaskaupassa

Nyt on hulluja tapahtunut. Menin kangaskauppaan aivan viattomin aikein ostamaan paria nappia. Yhtäkkiä kannoinkin suurta Melli mello -kassia täynnä kaikenlaisia ihania kankaita ja vetoketjua ja kanttinauhaa täysin vakuuttuneena siitä että jopa minä osaan ommella hameen ja mekon ja ehkä vielä toppaliivin......... Huh.



Nooh. Kahta tuntia myöhemmin olin innolla työn touhussa ajatellen, että niin on kivaa vaihtelua virkkuuhommille. Lapsi auttoi parhaansa mukaan ja kaatoi kaikki napit ja lankarullat pöydälle. En malttanut edes viedä häntä päiväunille kun olin niin innoissani (vaikka siis päiväunet, mikä ihana syy nukkua!).



Seuraavasta vaiheesta ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia. Aloitin tällaisella mekolla, joka oli kyllä onneksi suht yksinkertainen, mutta lopputulosta en uskalla kuvata kovin läheltä. Ompelussa on rasittavaa se, kun koko ajan joku alalanka temppuaa tai ommel reistaa, pitäisi koko ajan olla silittämässä jotain päärmettä ja heilumassa mittaliisan kanssa. Onneksi mulla on näppärä 13-vuotias, joka osaa tämän homman. Käsityön tuntu ei ole sillä lailla samalla tavalla läsnä ompelemisessa kuin neulomisessa. Mutta jos tätä joskus pystyy pitämään niin olen tyytyväinen. Loput kankaan säästän, kunnes olen saanut koottua hermoni ja nuppineulani, ja menen nyt rentoutumaan virkkuukoukun äärelle.

 
 

Kommentit

Suositut tekstit