Hyvää kansainvälistä epäonnistumisen päivää!

Kansainvälisen epäonnistumisen päivän kunniaksi kaivoin saunan lauteitten alta kassillisen pieleen menneitä tai kesken jääneitä tekeleitä muistutukseksi siitä, että aina ei suju. Ja että jos saa pienenkin jutun tehtyä loppuun, se on jo jotain se.

Tässä on parin vuoden takainen superinnostumisen tulos. Siitä piti muistaakseni tulla jokin äärimmäisen tyylikäs hupullinen viitta Punahilkka-tyyliin. Ohje oli hankala, mutta kiinnostava, ja näin pitkälle pääsin. Jokin lanka varmaan loppui, tai aika, ja nyt langat on melkoisen solmussa eikä niitä saakaan enää mistään uusia. Ehkä tästä voisi tulla hyvä....? En tiedä, Loippana.

 

Tässä alla on muutama todistus siitä, että olen ajatellut kummilapsiani enemmän kuin he ehkä koskaan saavat tietää. Ja kun villapaita tai -takki on ollut jäämässä jo yhdelle pieneksi, olen kaavaillut sitä seuraavalle, mutta mutta mutta. Tämäkin on hurjan tyylikäs villis, etu- ja takakappaleet ja melkein kokonainen hiha jo valmiina, ja siinä se sitten on...

 

Tässä villatakki. Ei mahdu enää Empulle, ei Hemille, ei Olpalle... Huoh.

Tästä ei ehkä heti arvaakaan, mitä siitä kuuluisi tulla. Silkkilankaiset haalarihousut vauvalle. Ei tullut.

Lapasiakin löytyy, yleensä kyllä yksittäiskappalein, kun lanka on loppunut kesken toisessa, mutta nyt löysin pariskunnan, josta puuttui vaan peukut. Nämä on sen verran lötköistä langoista, että todennäköisesti olen hylännyt ne siksi aikoinaan, mutta ehkä niistä saiis vielä tumput.

Karua katsottavaa. Mutta epäonnistumisen päivän mottona on kai joku sellainen, että mokailusta oppii...? Kertokaa, mitä mä teen näillä?!?!