Novellikoukku eli miten yhdistää kaksi rakasta harrastusta

Jos sattuu pitämään sekä virkkaamisesta ja kutomisesta että kirjojen lukemisesta, joutuu väistämättä hankalan tilanteen eteen. Miten yhdistää nämä kaksi parasta puuhaa? Olen suhteellisen monta kertaa yrittänyt lukea samalla kun kudon ja rakentanut erikoisia viritelmiä, jotta kirja pysyy auki ja oikeassa asennossa. Mutta onhan se vähän epätoivoista. Äänikirja olisi tietysti hyvä ratkaisu, mutta se vaatisi hiljaisuutta, jonka kaltaiseen luksukseen minulla ei ole varaa.

Helsingin kaupunginkirjastot ovat ottaneet askelen meitä kirjan ja neulonnan ystäviä kohtaan: monissa kirjastoissa järjestetään Novellikoukku-tapahtumia, joissa luetaan ääneen novelleita, ja yleisö saa kutoa ja kuunnella samaan aikaan sanataidetta. Nerokasta.

En ole ehtinyt vielä näihin virallisiin tilaisuuksiin täältä kaukaa Itä-Uudeltamaalta, mutta eilen järjestimme kahden ystävän kanssa oman kustomoidun koukkutapaamisen. Ensin Lankamaailman kautta (turmiollinen, turmiollinen paikka!) toisen ystävän luo, jossa lounaan jälkeen kaksi laittoi puikot heilumaan ja yksi luki ääneen katkelmia eri kaunokirjallisista teoksista. Kaunista. 

Minä aloitin tällaista baktus-tyyppistä huivia langoilla, jotka huutelivat niin kutsuvasti Lankamaailman hyllyiltä, ettei sydämenttöminkään olento olisi voinut vastustaa.

Harmi kyllä unohdin kameran kotiin, mutta tässä edes pieni todistusaineisto selfien muodossa, että puikot heiluivat. Tämä on ehdottomasti hieno konsepti, jota suosittelen kaikille näiden taidemuotojen ystäville.