#suomenkädentaidot2015

Tuon teille terveiseni kädentaitomessuilta Tampereelta. Upeat messut, jotka vaatisivat melkeinpä kaikki kolme päivää, jotta ehtisi koluta kaiken edes kohtuullisesti, ja jopa syödä välillä jotain. Minä ja Anne Tee oltiin kahden messupäivän retkellä, oikein onnistuneella sellaisella, ja silti jäi vähän vielä olo, että olisi siellä muutaman tunnin voinut vielä... Ei pysähdytty syömään, ei edes kahville. Nyt jälkeenpäin ihmettelen vähän, mutta ei se siellä messuhulinassa tuntunut missään. 

Perjantaina iltapäivällä oli hyvät oltavat, kun oli väljää ja melko rauhallista, tänään lauantaina sen sijaan aikamoinen tungos. Hyvä juttu kaikille hienojen käsitöiden ja tarvikkeiden tekijöille ja myyjille!

Alakuva ja tämä jättipuikkokuva ovat Ruukin kehräämön osastolta. Sain kokeilla numeron 25 puikkoja, ja olisin heti ottanut mukaani jättikeriäkin, mutta järki voitti (sen ainoan kerran). Laitan silti suunnitelmalistalle torkkupeiton jättialpakkalangasta asap.

Ah! Titityyn, Kerän ja Snurren puodeista ostin kokolailla paljon lankaa. Tässä Saaralla on harkinnassa Malabrigon nam-värit Titityyssä. Mä melkein nappasin vielä viime tekosikseni tuon alareunassa näkyvän vihreän, mutta sitten tajusin ostaneeni jo lähes samanväristä Tosh Lightia. Eli oho, järkipäätös numero kaksi!

Väliin vähän muuta kuin lankaa, jos on vaikka allergisia joukossa. Kaikenlaiset pussukat ja kortit on mun heikko kohtani, yksi niistä. Ah!

No niin, no niin, eiköhän se riitä, sitten taas lankaa. Snurresta, joka on mun kantalankakauppani, sain tän ihanan kassin, ja ostin siililankaa (Hedgehog Fiber), Väinämöistä ja Tosh Lightia. Nam. Yläreunassa Kerästä Handu-lankaa, josta ajattelin tehdä ihan itselleni huivin. 

Succaplokista ostin puikkostopperit, ettei tartte aina etsiä kassin pohjalta irronneita puikkoja. Sitten muutama yksisarvisen häntä uutta Unicorn Parallelogram -huivia varten, jossa on jo muutama väri. Ah!

Ai niin. Sieltä Ruukin kehräämöstä piti yksi alpakkavyyhti hommata, oli tehty niiiiiiin pehmeet lapaset malliksi, että vaihtoehtoa ei vain ollut. Muutenkin kuulosti aika kohtuuttoman idylliseltä tuo paikka, Mathildedalin kylä, jossa on niitty alpakoiden käyskellä, kehräämö ja tammikuja. Oi.

Mulla, kuten monella muulla Westknitsiin tykästyneellä, on menossa mysteerihuivi. Ihan mieletön konsepti, joka tuo jännitystä neuleihmisen elämään. Neljän viikon ajan joka perjantai tulee uusi vihje eli ohje huiviin, joka muotoutuu valmiiksi sitä mukaa. Tässä on mun mysteerihuivin ensimmäinen vihje lähes valmiina. Huiviin tarvitsee kolme väriä, ja hankin tämän vaaleanharmaan vielä tähän kolmanneksi. Alankin kakkosvihjeen kimppuun heti. Jännää!

Hauska oli nähdä kaikkia ihania ihmisiä. Tiedättekste, käsityöhommat sillai kivasti tavallaan niinku yhdistää :)